maanantai 28. marraskuuta 2011

Blogin viralliset avajaiset ja marraskuisia tunnelmia


Täten ylpeänä ilmoitan, että blogini on virallisesti avattu! Luvassa on jännitystä, huikeita seikkailuja ja minut tuntien myös lukuisia noloja tilanteita. Kannattaa jo tässä vaiheessa hypätä kyytiin ja pitää tiukasti kiinni, ettei tipu kärryiltä heti ensimmäisessä yllättävässä käänteessä!
Jokohan siinä oli tarpeeksi alkuhehkutusta (ja kliseisiä kielikuvia)? Nii, moi! Olen siis tosiaan Viivi Voite. Työskentelen Suomen kuumimmassa rekrytointifirmassa viestintäpersoonana. Tämän blogin tarkoituksena on jakaa kokemuksia ja ajatuksia työelämästä ja kaikkeen siihen liittyvästä. Todennäköisesti lipsahdan ajoittain (usein) sivuraiteille. Toivottavasti kuitenkin viihdytte! Niin ja arvoisat lukijat: kommentoikaa, kysykää ja heitelkää ideoita!
Marraskuu on ollut masentavan synkkä ja vetinen, mutta onneksi toimistolla on silti ollut reipas fiilis. Kaikkea mielenkiintoista on ideoitu ja tehty! Yhtenä syksyn kohokohtana on ollut Maikkarille tehty juttu, jossa meidän pomo laittoi pressaehdokkaat paremmuusjärjestykseen ihan vaan ja ainoastaan CV-tietojen perusteella.
Tämän jutun varjolla lähdinkin sitten kyselemään ehdokkaita haastateltaviksi. Olishan se nyt aika siistiä hei päästä tapaamaan niitä! Tosin esimerkiksi Lipponen on sen verran pelottava hahmo, että menisin varmaan ihan lukkoon, jos sitä pääsisin tapaamaan. Siinä on sellaista isällistä auktoriteettia, eikö? Jos se käskisi mun istua suorassa ja kammata tukkani, tottelisin aivan välittömästi.
Tuosta hiusten kampaamisesta tulikin mieleen viimeviikkoinen tapaus. Kävin Kampissa lounaalla ja kun olin kipsuttelemassa takaisin toimistolle, minut pysäytti kumarainen henkilö, joka pyysi apua. Hetki meni, ennen kuin tajusin mistä oli kyse. Lähemmin tarkasteltuna nuoreksi pojaksi osoittautunut tyyppi oli jäänyt takkuisista hiuksistaan kiinni selässään kantamansa kitaran (tai vastaavan instrumentin) kantokassin vetoketjuun. Siinä sitten hetken selvittelin tyypin hiuksia, tämän samalla kiroillessa, ettei halua menettää tukkaansa. Kyseinen kloppi olisi kipeästi sen tarpeessa, että Paavon kaltainen auktoriteetti käskisi etsimään ilmeisesti kauan kadoksissa olleen kamman!
No mutta, takaisin asiaan. Olen siis kysellyt ehdokkaita haastateltaviksi ja ensimmäinen haastattelu on sovittu! Ihana Eva Biaudet on lupautunut tulemaan. Oon niiiiin innoissani! Palaan asiaan, kun haastattelu on purkissa.