Perjantai-iltapäivä ja työviikko on, ainakin monella meistä, lopuillaan. Tuntuiko viikko pitkältä? Ei olisi syytä, sillä me kuulemma teemme EU-maiden lyhyintä työviikkoa. Näin kertoo Helsingin Sanomat, jonka tiedot puolestaan perustuvat Dagens Industrissa julkaistuun artikkeliin. Suomalaisten viikkotuntimäärä oli vuonna 2011 keskimäärin 37,8 tuntia. Toinen kysymys taitaakin sitten olla, paljonko tästä keskimääräisestä viikkotuntimäärästä oikeasti tehdään töitä ja paljonko menee täysin työnkuvaan kuulumattomiin juttuihin.
Itse tunnustaudun täysin työtehotuuliviiriksi. Joinakin päivinä en yksinkertaisesti saa mitään aikaan. Selailen sähköposteja ja työhön enemmän tai vähemmän kuuluvia sivustoja ja pyörittelen päässäni asioita, joita pitäisi tehdä. Saatan jopa laatia listoja tehtävistä hommista, mutta sen lähemmäs varsinaista työntekoa en pääse. Sitten on niitä päiviä, kun iskee todellinen työflow. Projektit edistyvät, ideoita lentelee ja sähköposti käy kuumana. Hyvänä flow-päivänä voin helposti tehdä 10 tuntia tehokkaasti töitä.
Olen työntekijänä sellainen, että hoidan kyllä tehtäväni, eivätkä deadlinet ole koskaan minun takiani menneet yliajalle. Mutta teen työni silloin, kun siltä tuntuu. Jos tiistaina ei homma kulje ja kykenen juuri ja juuri vastaamaan pakollisiin sähköposteihin, on kenenkään turha huohottaa niskassa ja vaatia tuloksia. Vastaavasti saatan hoitaa monen päivän homman hyvässä tarmonpuuskassa yhden, vähän pidemmän, työpäivän aikana.
Mitäs sitten, kun deadlinet kolkuttelevat oven takana ja työflow ei ota saapuakseen? No, sitten on vain tehtävä. Välillä on pakko vääntää väkisin. Mutta palataan vielä hetkeksi tuohon viikkotyöaikaan. Itse uskon, että enenevässä määrin tullaan menemään projektiluontoiseen työskentelyyn ja yhä vähemmän varsinaisesti seurataan työtunteja. Mitä ne toimistolla istutut tuntimäärät lopulta kertovat? Eivät ainakaan sitä, mitä sillä tuntimäärällä on saatu aikaan.
perjantai 31. elokuuta 2012
perjantai 17. elokuuta 2012
Hyvä aamu, parempi mieli
En ole mikään aamuvirkku. Läimin herätyskelloa torkkumoodille ainakin puoli tuntia, ennen kuin luovutan ja nousen ylös. Lähden kuitenkin mielelläni aikaisin töihin. Pidän siitä, että kaduilla on vielä rauhallista, metrossa ei tarvitse seisoskella lähikontaktissa muiden matkustajien kanssa ja toimistolla saa rauhassa ja hiljaisuudessa juoda aamukahvin.
Koska olen työmatkalla vielä hyvin herkässä, heräilevässä tilassa, ärsyynnyn helposti pienistäkin asioista. Ärsyttää, jos en saa junassa ikkunapaikkaa. Vielä enemmän ärysttää se, jos ikkunapaikan haltija vetää verhot kiinni, kuten tänään kävi. Haluan nähdä maisemia ja valoa! Suomessa tarvotaan säkkipimeässä puolet vuodesta, haluan nauttia auringosta silloin harvoin, kun sitä on tarjolla. En myöskään pidä äärimmäisen innokkaista ja äänekkäistä konduktööreistä heti aamusta, vaikka muuten arvostankin ystävällistä ja hyvää palvelua. Aamupöhnässä kun lipunmyyjä kiekaisee ovelta yllättäen "HYVÄÄ HUOMENTA!!", on suuri vaara, että take away -kahvit lentävät säikähdyksestä vastapäisen matkustajan naamalle.
En ole kommunikointikykyinen vielä ensimmäisenä hereilläolotuntinani. Hölöttävään puolituttuun törmääminen työmatkalla on piinaa, sillä en todellakaan kykene mihinkään kepeään small talkiin. Toisaalta en haluaisi olla tylykään. Läheiseni onneksi jo tietävätkin, että minulle ei juuri kannata puhua aamuisin.
Hyvä aamu ei aina takaa hyvää päivää, mutta katastrofaalisen huonosta aamusta on ainakin hyvin vaikea pinnistää paremmaksi. Aamuihin kannattaa siis panostaa ja muuttaa pinttyneitä tapoja, jos ne kerta toisensa jälkeen johtavat siihen, että olet töissä myöhässä, kiukkuisena ja hikisenä.
Mikä tekee sinun aamustasi hyvän tai mikä on ärsyttävintä, mitä aamulla voi tapahtua?
Koska olen työmatkalla vielä hyvin herkässä, heräilevässä tilassa, ärsyynnyn helposti pienistäkin asioista. Ärsyttää, jos en saa junassa ikkunapaikkaa. Vielä enemmän ärysttää se, jos ikkunapaikan haltija vetää verhot kiinni, kuten tänään kävi. Haluan nähdä maisemia ja valoa! Suomessa tarvotaan säkkipimeässä puolet vuodesta, haluan nauttia auringosta silloin harvoin, kun sitä on tarjolla. En myöskään pidä äärimmäisen innokkaista ja äänekkäistä konduktööreistä heti aamusta, vaikka muuten arvostankin ystävällistä ja hyvää palvelua. Aamupöhnässä kun lipunmyyjä kiekaisee ovelta yllättäen "HYVÄÄ HUOMENTA!!", on suuri vaara, että take away -kahvit lentävät säikähdyksestä vastapäisen matkustajan naamalle.
En ole kommunikointikykyinen vielä ensimmäisenä hereilläolotuntinani. Hölöttävään puolituttuun törmääminen työmatkalla on piinaa, sillä en todellakaan kykene mihinkään kepeään small talkiin. Toisaalta en haluaisi olla tylykään. Läheiseni onneksi jo tietävätkin, että minulle ei juuri kannata puhua aamuisin.
Hyvä aamu ei aina takaa hyvää päivää, mutta katastrofaalisen huonosta aamusta on ainakin hyvin vaikea pinnistää paremmaksi. Aamuihin kannattaa siis panostaa ja muuttaa pinttyneitä tapoja, jos ne kerta toisensa jälkeen johtavat siihen, että olet töissä myöhässä, kiukkuisena ja hikisenä.
Mikä tekee sinun aamustasi hyvän tai mikä on ärsyttävintä, mitä aamulla voi tapahtua?
torstai 26. heinäkuuta 2012
Loma loppuu, kesä jatkuu!
Niinhän sekin loma sitten loppui ja paluu arkeen koitti maanantaina. Säät eivät ihan hurjasti suosineet lomalaista, mutta saunomisesta ja grillaamisesta voi nauttia, vaikka vähän sataisikin. Hyttysiä oli kyllä LIIKAA. Yhdellä mökillä jopa niin paljon, että oli pakko vaihtaa maisemaa kesken kaiken. Mökkiaktiviteettien lisäksi vietin viikon kaupungissa ja siellä muun muassa hemmottelin itseäni ravintolaruoalla lähes joka päivä (päätin antaa itselleni lomaa myös keittiöstä). Jos ette ole vielä käyneet Fazerin brunssilla, niin suosittelen todella kokeilemaan! Kaikenkaikkiaan oli rentouttava ja ihana loma.
Töihinpaluu on sujunut odotettua kivuttomammin, jopa miellyttävästi. Olen miettinyt, että kesäloma kannattaisi Suomen olosuhteissa ajoittaa elokuulle. Toisaalta kun palaa lomilta näin heinäkuussa, kun muut vielä loikoilevat laitureilla, saa arkeen sopeutua huomattavasti rauhallisemmassa tahdissa. Kun asiakkaat ovat vielä lomilla, on toimistolla mukavan verkkainen tahti. Auringon pilkahtaessa voi vaikka piipahtaa ulos kahville.
Vaikka kesäloma loppuikin, ei se tokikaan tarkoita, että syksy olisi vielä lähelläkään! Odotan elokuulta aurinkoisia päiviä ja helteitä, joita Pekka Pouta on pantannut tähän asti. Tarvitsen vielä aimo annoksen lämpöä, jotta selviän talvesta! Elokuu näyttää muutenkin omalta osaltani kesäkuukausista vilkkaimmalta, noin niinkuin viihderintamalla. On rapujuhlia ja festareita ja kaupunkitapahtumia. Odotan innolla!
Lämmintä ja aurinkoista kesän jatkoa!
Töihinpaluu on sujunut odotettua kivuttomammin, jopa miellyttävästi. Olen miettinyt, että kesäloma kannattaisi Suomen olosuhteissa ajoittaa elokuulle. Toisaalta kun palaa lomilta näin heinäkuussa, kun muut vielä loikoilevat laitureilla, saa arkeen sopeutua huomattavasti rauhallisemmassa tahdissa. Kun asiakkaat ovat vielä lomilla, on toimistolla mukavan verkkainen tahti. Auringon pilkahtaessa voi vaikka piipahtaa ulos kahville.
Vaikka kesäloma loppuikin, ei se tokikaan tarkoita, että syksy olisi vielä lähelläkään! Odotan elokuulta aurinkoisia päiviä ja helteitä, joita Pekka Pouta on pantannut tähän asti. Tarvitsen vielä aimo annoksen lämpöä, jotta selviän talvesta! Elokuu näyttää muutenkin omalta osaltani kesäkuukausista vilkkaimmalta, noin niinkuin viihderintamalla. On rapujuhlia ja festareita ja kaupunkitapahtumia. Odotan innolla!
Lämmintä ja aurinkoista kesän jatkoa!
perjantai 6. heinäkuuta 2012
Lomastressi
Apua! Mulla alkaa tänään loma! Eikä mulla ole vielä päiväntarkkaa suunnitelmaa seuraaville viikoille!
Olenkin jo tainnut aiemmin mainita, että olen ehkä aavistuksen verran kontrollifriikki. Teen listoja kaikista mahdollisista asioista ja erityisesti lomia suunnittelen aina reilusti etukäteen. Pelkään, että jos minulla ei ole kunnon suunnitelmaa, koko loma valuu hukkaan. Ja jos vaivalla tekemiini suunnitelmiin tulee minusta riippumattomia muutoksia, maailma romahtaa. Ainakin hetkeksi. Tietysti lomalla pitäisi osata kerrankin oikeasti rentoutua ja päästää irti suorittamisesta, mutta minkäs teet, minä tarvitsen suunnitelmia. Mieluiten paperille kirjattuna.
Niinpä olenkin nyt vähän pulassa, sillä kaiken kiireen keskellä en ole ehtinyt tehdä Excel-taulukkoa lomasuunnitelmista tai edes listaa ranskalaisilla viivoilla erilaisista aktiviteeteista, joilla haluaisin päiväni täyttää. Osan lomastani vietän maalla ja siellähän aika kuluu kuin itsestään. Pelkästään saunan lämmittämiseen ja ruoan laittoon saa kulutettua puolet päivästä. Mutta mitäs sitten kaupungissa? Voisi käydä kirppiksellä, Linnanmäellä, Suomenlinnassa, kokeilla uutta ruokaravintolaa (mitä?), istua terassilla... Sateisena päivänä voisi piipahtaa elokuvissa. Mitäs muuta? Olenko nyt unohtanut jotain tärkeää, jota ilman kaupunkilomani on täysin mitätön? Antakaa vinkkejä!
Tässä kohtaa toivotan kaikille oikein ihanaa kesää ja lomaa, jos sellainen vielä sattuu olemaan edessä. Kannustan tekemään lomalla muutakin, kuin makaamaan sohvalla, mutta yritetään nyt kuitenkin olla pahemmin stressaamatta ja keskitytään akkujen lataamiseen.
Aurinkoisia kesäpäiviä, toivottaa Viivi
Olenkin jo tainnut aiemmin mainita, että olen ehkä aavistuksen verran kontrollifriikki. Teen listoja kaikista mahdollisista asioista ja erityisesti lomia suunnittelen aina reilusti etukäteen. Pelkään, että jos minulla ei ole kunnon suunnitelmaa, koko loma valuu hukkaan. Ja jos vaivalla tekemiini suunnitelmiin tulee minusta riippumattomia muutoksia, maailma romahtaa. Ainakin hetkeksi. Tietysti lomalla pitäisi osata kerrankin oikeasti rentoutua ja päästää irti suorittamisesta, mutta minkäs teet, minä tarvitsen suunnitelmia. Mieluiten paperille kirjattuna.
Niinpä olenkin nyt vähän pulassa, sillä kaiken kiireen keskellä en ole ehtinyt tehdä Excel-taulukkoa lomasuunnitelmista tai edes listaa ranskalaisilla viivoilla erilaisista aktiviteeteista, joilla haluaisin päiväni täyttää. Osan lomastani vietän maalla ja siellähän aika kuluu kuin itsestään. Pelkästään saunan lämmittämiseen ja ruoan laittoon saa kulutettua puolet päivästä. Mutta mitäs sitten kaupungissa? Voisi käydä kirppiksellä, Linnanmäellä, Suomenlinnassa, kokeilla uutta ruokaravintolaa (mitä?), istua terassilla... Sateisena päivänä voisi piipahtaa elokuvissa. Mitäs muuta? Olenko nyt unohtanut jotain tärkeää, jota ilman kaupunkilomani on täysin mitätön? Antakaa vinkkejä!
Tässä kohtaa toivotan kaikille oikein ihanaa kesää ja lomaa, jos sellainen vielä sattuu olemaan edessä. Kannustan tekemään lomalla muutakin, kuin makaamaan sohvalla, mutta yritetään nyt kuitenkin olla pahemmin stressaamatta ja keskitytään akkujen lataamiseen.
Aurinkoisia kesäpäiviä, toivottaa Viivi
perjantai 29. kesäkuuta 2012
Neiti Kesäheinä
Kesäkuu lähenee jo loppuaan ja heinäkuu kolkuttelee ovelle. Sehän tarkoittaa monelle loman alkua. Juuri eilen kävin toivottamassa vanhemmilleni hyvää lomaa ja kiikutin heille koirani, joka lähtee myös nauttimaan mökkilomasta. Mahtaakohan koirakin nyt huokaista helpotuksesta, kun ei tarvitse herätä seitsemältä joka aamu? Mökillä joutuu kyllä vartioimaan enemmän kuin kotona, joten sikäli se voi kokea joutuvansa nyt kesätöihin.
Mietippä jos saisit lomailla koko kesän. Olen monta kertaa lounastunnilla katsellut kadehtien pitkästä kesälomasta nauttivia huolettomia pikku koululaisia, jotka leikkivät kavereiden kanssa pihalla ja käyvät välillä ostamassa jätskiä lähikaupasta. Olisi varmaan pitänyt ryhtyä opettajaksi, niillähän on pitkä loma. Tai vielähän tässä ehtii. Mitähän minä voisin opettaa..? Viestintää? Sosiaalista mediaa? Taitavat nykykoululaiset olla uusimmista digitaalisen median villityksistä paljon paremmin perillä kuin minä. Toisaalta olen myös pohtinut vapaan taiteilijan uraa. Saisi olla lomalla juuri silloin, kun huvittaa! Tarvitsisi enää vain löytää rikas mies, joka pitäisi yllä riittävää elintasoa.
No mutta, olen oikein innoissani ja iloinen siitä muutamankin viikon lomasta, joka häämöttää jo edessäpäin. Kun muistaa pyhittää viikonloput rentoutumiselle ja kesästä nauttimiselle, ei pidempää breikkiä edes ihan välttämättä tarvitse.
Oikein ihanaa ja lämmintä lomaa kaikille, jotka nyt jättävät työmaan taakseen ja suuntaavat laitureille loikoilemaan! Syökää grilliruokaa, käyttäkää aurinkorasvaa ja tehkää edes yksi kukkaseppele. Me, jotka lomailemme vähän myöhemmin, jäämme pitämään putiikkia pystyssä.
Terv. Neiti Kesäheinä
Mietippä jos saisit lomailla koko kesän. Olen monta kertaa lounastunnilla katsellut kadehtien pitkästä kesälomasta nauttivia huolettomia pikku koululaisia, jotka leikkivät kavereiden kanssa pihalla ja käyvät välillä ostamassa jätskiä lähikaupasta. Olisi varmaan pitänyt ryhtyä opettajaksi, niillähän on pitkä loma. Tai vielähän tässä ehtii. Mitähän minä voisin opettaa..? Viestintää? Sosiaalista mediaa? Taitavat nykykoululaiset olla uusimmista digitaalisen median villityksistä paljon paremmin perillä kuin minä. Toisaalta olen myös pohtinut vapaan taiteilijan uraa. Saisi olla lomalla juuri silloin, kun huvittaa! Tarvitsisi enää vain löytää rikas mies, joka pitäisi yllä riittävää elintasoa.
No mutta, olen oikein innoissani ja iloinen siitä muutamankin viikon lomasta, joka häämöttää jo edessäpäin. Kun muistaa pyhittää viikonloput rentoutumiselle ja kesästä nauttimiselle, ei pidempää breikkiä edes ihan välttämättä tarvitse.
Oikein ihanaa ja lämmintä lomaa kaikille, jotka nyt jättävät työmaan taakseen ja suuntaavat laitureille loikoilemaan! Syökää grilliruokaa, käyttäkää aurinkorasvaa ja tehkää edes yksi kukkaseppele. Me, jotka lomailemme vähän myöhemmin, jäämme pitämään putiikkia pystyssä.
Terv. Neiti Kesäheinä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)