En ole mikään aamuvirkku. Läimin herätyskelloa torkkumoodille ainakin puoli tuntia, ennen kuin luovutan ja nousen ylös. Lähden kuitenkin mielelläni aikaisin töihin. Pidän siitä, että kaduilla on vielä rauhallista, metrossa ei tarvitse seisoskella lähikontaktissa muiden matkustajien kanssa ja toimistolla saa rauhassa ja hiljaisuudessa juoda aamukahvin.
Koska olen työmatkalla vielä hyvin herkässä, heräilevässä tilassa, ärsyynnyn helposti pienistäkin asioista. Ärsyttää, jos en saa junassa ikkunapaikkaa. Vielä enemmän ärysttää se, jos ikkunapaikan haltija vetää verhot kiinni, kuten tänään kävi. Haluan nähdä maisemia ja valoa! Suomessa tarvotaan säkkipimeässä puolet vuodesta, haluan nauttia auringosta silloin harvoin, kun sitä on tarjolla. En myöskään pidä äärimmäisen innokkaista ja äänekkäistä konduktööreistä heti aamusta, vaikka muuten arvostankin ystävällistä ja hyvää palvelua. Aamupöhnässä kun lipunmyyjä kiekaisee ovelta yllättäen "HYVÄÄ HUOMENTA!!", on suuri vaara, että take away -kahvit lentävät säikähdyksestä vastapäisen matkustajan naamalle.
En ole kommunikointikykyinen vielä ensimmäisenä hereilläolotuntinani. Hölöttävään puolituttuun törmääminen työmatkalla on piinaa, sillä en todellakaan kykene mihinkään kepeään small talkiin. Toisaalta en haluaisi olla tylykään. Läheiseni onneksi jo tietävätkin, että minulle ei juuri kannata puhua aamuisin.
Hyvä aamu ei aina takaa hyvää päivää, mutta katastrofaalisen huonosta aamusta on ainakin hyvin vaikea pinnistää paremmaksi. Aamuihin kannattaa siis panostaa ja muuttaa pinttyneitä tapoja, jos ne kerta toisensa jälkeen johtavat siihen, että olet töissä myöhässä, kiukkuisena ja hikisenä.
Mikä tekee sinun aamustasi hyvän tai mikä on ärsyttävintä, mitä aamulla voi tapahtua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti