Vuoden vaihteessa astui voimaan laki, että lemmikkieläimiä saa periaatteessa viedä tarjoilutiloihin eli kahviloihin, baareihin ja ravintoloihin. Jokainen kuppila saa kuitenkin itse päättää hyväksyykö se karvaiset asiakkaat ja jos hyväksyy, siitä täytyy ilmoittaa selkeästi. Minun kotiympäristössäni on ainakin yksi terassi, joka kesäisin jopa tarjoaa nelijalkaisille terassivieraille vedet ja lukuisilla muillakin terasseilla olen nähnyt hauvoja pöytien alla pötköttelemässä. Silti ehkä vähän hassu ajatus, että ravintolassa olisi sisällä koiria tai muita lemmikkejä...
Mitenkäs sitte työpaikalla? Nykyäänhän taitaa olla jonkinlainen trendi, että kaikilla hip ja pop toimistoilla pyörii joku karvainen maskotti. Yhdellä entisellä työpaikallani toimistolle sai aluksi viedä koiria, mutta oltuani talossa ehkä puolisen vuotta, käytäntö muuttui. Silloin kun koirat vielä olivat siellä sallittuja, ne toivat kyllä suurta iloa ja riemua vieraillessaan. Eivätkä omistajat huvikseen haukkujaan sinne tuoneet; syynä oli yleensä pitkä työpäivä, jota pentu ei olisi jaksanut olla yksin kotona, tai vaikkapa eläinlääkäriaika kesken työpäivän. Vaatii kuitenkin aika paljon sekä koiralta että omistajalta jakaa sama työpiste. Omassa hauvassani on ehdottomasti se vika, että se kuorsaa. Kovaa. Yritä siinä sitten tehdä töitä. Tai no, itse siihen vielä pystyisin, sillä olen jo suhteellisen immuuni koirani omituiselle mölinälle, mutta kollegoille joutuisin varmaan ostamaan korvatulpat.
Työviihtyvyys on hillittömän tärkeä asia ja yksi avain siihen on keskustelu ja kehitykselle avoin ilmapiiri. Jos kellään ei ole mitään sitä vastaan, vaihtakaa se joka kuun kolmannen perjantain "rennon pukeutumisen" -päivä "tuo lemmikkisi töihin" -päiväksi. Tai jos ei ole lemmikkiä niin tuo vaikka lapsen. Kaikenlainen repäiseminen ja poikkeavuus työpaikalla saattaa johtaa häkellyttävään yhteisöllisyyteen!
P.S. Olipahan presidentinvaalit! Muistakaa äänestää toisellakin kierroksella, tuleepa kuulkaas jännää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti