Suhteita

Ihanaa perjantaita kaikille! Nyt on kuulkaas etätyötä parhaimmillaan. Takassa rätisee tuli, taustalla kuuluu tuulen tuivertaman metsän humina ja ikkunasta aukeaa kevättalvinen järvimaisema. Olen siis mökillä. Eipä tämä luksus ole kauaa ollut mahdollista, sillä vasta vuoden verran mökille on yltänyt riittävä nettiyhteys. Jatkossa aion kyllä käyttää tätä mahdollisuutta hyväkseni, erityisesti kesällä! Onko lukijoissa muita jotka nauttivat tätä samaa etuoikeutta? Onko mökille järjestetty jo kunnon työhuone?

Kesästä tulivat mieleen taas kesätyöt. Luin eilen Outi Kokon artikkelin Taloussanomien sivuilta, jossa käsiteltiin nuorten työllistymistä suhteilla ja miten vanhemmat pyrkivät auttamaan lapsiaan työuran alkuun. Kärjistetyimmissä esimerkeissä vanhemmat ja isovanhemmat soittelevat työpaikkoihin ja kyselevät kullanmuruilleen töitä. Artikkelissa kerrotaan jopa yhdestä tapauksesta, jossa äiti tuli lapsensa kanssa työhaastatteluun. Hmmm, varmaan vaikea arvata kuinka hyvän vaikutelman työtä etsivästä nuoresta saa näissä tapauksissa.

Minunkin ensimmäinen kesätyöni aukesi suhteilla, äitini avulla. Pääsin eräälle toimistolle arkistoimaan, skannaamaan ja siivoamaan. Sen jälkeen en ole hyötynyt vanhemmistani, enkä liion muistakaan sukulaisista. Uskoisin, että suhteilla työllistyminen on vähentynyt, mutta kyllä sitä edelleen paljon tapahtuu. Eräs ystäväni kiroili muutama kesä sitten, kun hänen työpaikalleen palkattiin kesätöihin pomon teini-ikäinen herranterttu, josta oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Paikkaa haki monta motivoitunutta ja pätevää tyyppiä. Muut toimistolla saivat sitten paikkailla hiki hatussa teinin tekemättömiä töitä. Siinä vaiheessa, kun työhön palkataan epäpätevä ihminen pelkästään perhesuhteen takia, on mielestäni kyse aseman räikeästä väärinkäytöstä.

On kyllä totta, että teininä on vaikeaa saada töitä. Siinä vaiheessa kaikki ovat vielä hyvin pitkälti samalla lähtöviivalla, mitenpä siinä sitten erotut. Tottakai pitää olla oma-aloitteinen ja reipas ja blaa blaa. Mutta kun kymmenentuhatta muutakin reipasta teiniä hakee samoja tehtäviä, ei auta kuin toivoa hyvää arpaonnea. Kokemuksesta tiedän, että siinä tilanteessa todella toivoisi, että olisi edes joku sedän kaima sellaisessa asemassa, että voisi vähän avittaa. Olen varmaan satoja kertoja manannut työhakemuksia täyttäessäni, että mistä sitä kuuluisaa kokemusta saa, jos kukaan ei ota ensimäiseenkään paikkaan.

Suhteet ovat työelämässä valttikortti ja verkostoja kannattaa lähteä luomaan heti työelämän kynnyksellä. Kuten Tradenomiliiton opiskelija- ja nuorisoasiamies Elina Halkola Kokon artikkelissa toteaa, myös esimerkiksi harrastusten kautta saattaa saada työelämää edistäviä kontakteja. Verkostoituminenhan on nykyään kauhean hip ja trendikästä, mutta ei se ole pelkkää sanahelinää. Sana osaavista ja hyvistä tyypeistä leviää helposti verkostojen kautta ja hyvät tyypit saavat aina töitä.